Hevosen opittu avuttomuus

Hevosen opittu avuttomuus, mitä se on? Hyvä liveluento aiheesta oli tänään illalla Hevostalli Harmonian vetämänä, käykää kurkkaamassa FB sivuilla tallenne 😉

Hevoset kertovat epämukavuudesta eri tavoilla ja tuli hyvä muistutus siitä, että niitä pitää kuunnella ja antaa tarvittaessa helpotusta paineeseen sekä mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Tämä vuosi on ollut minulle paluu hevosharrastukseen ja opetettavien kavioeläinten kanssa on saanut miettiä todella paljon, miten edetä järkevästi haluamiensa asioiden kanssa ja on ilo huomata, että homma toimii! Raviponi toimii niin hyvin, että se oli erittäin turvallinen ohjastettava korttikurssilla ja omatoimilenkeillä lapsen kanssa, vaikka se ilmaiseekin ajoittain mielipiteensä erittäin reippaasti ja kouluttaessa joutui katselemaan peiliin aikasta monta kertaa. Se myös opetti, että piehtaroiminen voi olla merkki epävarmuudesta uudessa ympäristössä (ja ilman kärryjä perässä se on saanut sitä toteuttaakin 😉 ). Varsojen opetus on sujunut odotetusti, joskin vuotias tammavarsa sai hakea lisäoppia turvallisesti rataolosuhteissa. Nuori oripoikakin veti jo muutaman metrin kärryjä kotipihalla ja olen kaikista hevos- sekä ihmisoppilaista ollut valtavan ylpeä tällä viikolla!

Poni ja nuori ori ovat olleet itselleni haastavia, sillä epävarmuuden iskiessä ne ovat hyytyneet ja usein pysähtyneet kokonaan. Piiskan käyttö ei ole ratkaisu näissä tilanteissa, usein se lamaannuttaa vaan pahemmin ja vie viimeisenkin ilon liikkumisesta, opittu avuttomuus olisi ollut niiden kanssa helppo saavuttaa. Aika ja sopivasti vaikeutuvat tehtävät ovat kuitenkin auttaneet ja liikkumisen ilo on nyt nähtävillä hiljalleen hyvin toimivien harrastuskavereiden kanssa! Säpäkämpi lämminverinen on lähempänä omaa mukavuusaluetta, rauhoittaminen on itselleni ollut aina helpompaa ja tutumpaa, vaikka ponitallin kasvatti olenkin.

Opittua avuttomuutta on varmasti erilaista ja en voi väittää nähneeni useita tällaisia hevosia. Kirkkaimpana mielikuvana on varmasti hevonen, joka ei reagoi ympäristöönsä ja on sisällä omassa kuplassa. Hevosilla on varmasti eri syitä sulkeutua, onko se sitten reaktio ihmisen aiheuttamaan paineeseen, kipuun tai johonkin muuhun stressitekijään. Hevosella kuuluu ainakin minun mielestä olla pilkettä silmäkulmassa ja rohkeutta esittää omia mielipiteitä, kunhan se tapahtuu turvallisesti ja niihin muistaisi aina reagoida jollakin tapaa.

Oli kiva olla luennolla, jossa namia ei käytetty kaikkeen kouluttamiseen. Itse pidän ruokapalkkiota hyvänä temppujen opetuksessa, mutta aivan kaikkeen sekään ei käy. Ei koirien tai hevosten kanssa. On asioita, jotka toimivat paremmin eläimen halutessa työskennellä ihmisen kanssa ilman jatkuvaa palkan odotusta ja sitten taas temppuja, joita on kiva opettaa herkkujen kanssa. Ruokapalkan odotus voi saada hevosen myös ylittämään oman mukavuusalueensa rajat turhan reilusti ja joissain tapauksissa lisätä epävarmuutta opeteltavaa asiaa kohtaan, kun keskittyminen ei ole tehtävässä ja yllättäen löytääkin itsensä vaikeasta paikasta.

Kouluttaminen ja eläinten kanssa työskentely on vaan todella kivaa! Innolla odotan, mitä kaikkea tältäkin luennolta jäi mieleen ja miten sitä tulee sovellettua kaviokavereiden kanssa!